Pieni askel kerrallaan – jännittämisen kanssa ei tarvitse selvitä yksin

Kirjoittajat: Onni-asiantuntija Suvi Karkiainen ja vertaisohjaaja Eetu Leponiemi

Arkea rajoittavan jännittämisen kanssa kamppaileminen voi tuntua hyvin yksinäiseltä ja aiheuttaa häpeää. Haluamme tämän blogikirjoituksen kautta luoda toivoa juuri sinulle, jota aihe tällä hetkellä koskettaa ja samalla kannustaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia järjestämään ryhmiä omassa organisaatiossaan.

Jännittäjäryhmä tarjoaa tärkeän kokemuksen siitä, että en ole haasteideni kanssa yksin. Saan olla juuri se, joka olen, ja minut hyväksytään mukaan.

Alku tuntuu aina vaikealta

Yhteinen matkamme Eetun kanssa alkoi joitain vuosia sitten jännittäjäryhmästä, joka oli myös itselleni ensimmäinen livejännäryhmän ohjaus. Ensimmäinen ryhmätapaaminen meinasi Eetulla jäädä jännityksen vuoksi toteutumatta, ja jännitti sitä ohjaajakin, mutta yhdessä siitä selvittiin. Sittemmin Eetu on ollut mukana monenlaisessa Onnin jännittäjäryhmätoiminnassa kokemuksen äänenä ja vertaisohjaajana. ”Tämä on altistusta parhaimmillaan”, Eetu toteaa ja kannustaa, että ahdistuneisuuteen kietoutuneesta jännittämisen jännittämisestä, voi säännöllisellä ja sitkeällä harjoittelulla vapautua. 

Jännittäminen on normaalia

Jännittäminen on tärkeä tunne muiden tunteiden joukossa, joka parhaimmillaan voi jopa parantaa suoriutumista. Joskus se voi aiheuttaa hyvin voimakkaan kehollisen reaktion, joka johtaa siihen, että alamme jännittää itse jännittämistä. Ihmislajimme on kehittynyt selviytymään vaaroilta, myös niiltä mitkä eivät ole todellisia. Hermostomme reagoi automaattisesti tilanteisiin, jotka tulkitsemme uhkaavina, usein ennen kuin edes itse huomaamme tätä. Jotta emme joutuisi kokemaan tätä uudestaan, meille on luontaista alkaa välttelemään vastaavia tilanteita, jolloin jännitys voimistuu. Jännittäminen saattaa laajeta lumipalloefektin omaisesti koskemaan myös muita tilanteita, jossa kehomielemme valpastuu ja alkaa rajoittaa näin arkeamme. 

Altistusharjoittelu pienin askelin auttaa

Altistusharjoitusten toteuttaminen voi tuntua aluksi tosi vaikealta. Tavoitteet on hyvä paloitella mahdollisimman pieniksi, jolloin voi toisaalta tuntua, ettei oma tilanne etene lainkaan. Silloin voi opetella laskemaan omaa vaatimustasoa, pienetkin askeleet ovat onnistumisia. Ajan saatossa pienet onnistumisen kokemukset tuovat luottamusta siihen, että kaikki voi mennä myös ihan hyvin. Pienen pienillä askelilla kohti itselle tärkeää suuntaa, kasvatetaan jännityksen sietoikkunaa ja lumipalloefekti alkaa vaikuttaa myönteiseen suuntaan. 

Vertaisohjaajanakin toiminut Eetu kertoo, mikä häntä on auttanut saavuttamaan tilanteen, jossa jännitys ei enää ohjaa toimintaa, vaan se on omassa hallinnassa. Kaikki lähti liikkeelle turhautumisesta tilanteeseen. Itselle tärkeistä asioista pois jättäytyminen jännityksen vuoksi alkoi rajoittaa liikaa elämää. Siitä sisuuntuneena, pienillä askelilla itsensä jännittäville tilanteille altistaminen, on auttanut. 

Iso osa altistusharjoittelua on hyväksyä kehon reaktio. Sitä vastaan ei tarvitse taistella, vaan sen voi antaa täristä, punastua, jähmettyä tai pahoin voida. Muistuta itseäsi, että kyse on vain kehon luonnollisesta reaktiosta tilanteeseen, jonka mieli tulkitsee uhkaavana. Mikä siinä oikeastaan hävettää? Todennäköisesti suhtautuisit läheisen ihmisen vastaavaan tilanteeseen lämmöllä ja ymmärtäväisesti, miksi et siis omaasi? 

Vertaisohjaajana jännittäjäryhmässä

Eetu kertoo lähteneensä vertaisohjaajaksi, koska hänelle on ollut tärkeää auttaa muita ja tarjota tukea, jota hän olisi itse kaivanut nuorempana. Aluksi tilanne oli kuitenkin toinen. Lähdettiin altistamaan kaupassa käyntejä. Ensin mielikuvaharjoittelulla ja valmistautumisella lyhyeen reissuun tutussa lähikaupassa yhden ostoksen taktiikalla. Sitten yllättäen sitkeän ja asteittaisen harjoittelun kautta, jossain vaiheessa havahtuu, että isossa ostoskeskuksessa käyminenkin sujuu ilman ahdistuksen tunnetta. Ja ymmärtää että kaikki työ on ollut sen arvoista. 

Ryhmän ohjaaminen on toiminut myös altistusharjoitteluna. Ensin aloitimme etäryhmissä vierailemalla ja sen jälkeen oman tarinan kertomisena osana liveryhmien tapaamisia. Näissä heräsi tuttu tunne ja ajatus ”miten selviän tästä”, mutta oli hienoa huomata, että tunne laantuikin ryhmätilaan astuessa ja muistutin itseäni sitä, että täällä muutkin jännittävät, Eetu kertoo. 

Näitä vierailuja on sittemmin seurannut kaksi kokonaisen ryhmäprosessin ohjausta vertaisohjaajana, oman tarinan kirjoittaminen vertaistukena hyvinvointituokion nuorille, markkinointivideon tekoon osallistuminen ja tänä syksynä ammattiopintojen aloittaminen kasvatusohjaajaksi. Vertaisryhmän ohjaajana toimiminen on tuntunut luontevalta. Eetu on saanut paljon positiivista palautetta ohjaajilta ja ryhmäläisiltä. 

Anna itsellesi mahdollisuus 

Yksin ei pitäisi kenenkään joutua jännityksestä selviämään, eikä se ole edes mahdollista, koska sosiaalisten tilanteiden harjoittelu vaatii sosiaalisia tilanteita, positiivista palautetta ja oman edistymisen huomaamista. Tässä läheiset, ammattilaiset ja vertaisten tuki on korvaamatonta. Vertaisohjaajana Eetu kannustaakin kertomaan asiasta rehellisesti, sillä näin läheiset osaavat ottaa asian huomioon, eikä omaa käytöstä tarvitse aina selittää, kun läheisten ymmärrys tilanteeseen lisääntyy. Puhuminen voi myös helpottaa häpeän tunnetta, jota jännityksen kanssa kamppailevat usein tuntevat. 

Jos siis kamppailet jännittämisen haasteiden kanssa, viestimme on, että vaikka jännitys ja muut epämiellyttävältä tuntuvat tunteet ja kehoreaktiot aktivoituvat, tärkeintä on, että menet. Mieti etukäteen mitä teet, aloita helpoimmasta, ja valmistaudu kuvittelemalla tilanne onnistuneesti läpi. Lisää vinkkejä mm. kehon rauhoittamiseen ja altistusharjoitteluun, voit saada myös vertaisryhmätoiminnasta.

Anna siis sinäkin itsellesi mahdollisuus ja ota ensimmäinen askel.