”Yksinäisyys masentaa ja lamaannuttaa” - nuorilla on ratkaisuja yksinäisyyden haasteeseen

Kirjoittajat: Topi Ehrlund, Katja Kuorikoski ja Minna Vanhanen Onnin osallisuustiimistä

Yksinäisyys on teema, jota käsitellään Ohjaamojen arjessa usein. Nuoret kertovat kaipaavansa lisää ystäviä tai jonkun, jonka kanssa lähteä tekemään asioita, eikä ihme, sillä Suomen punaisen ristin vuoden 2023 yksinäisyysbarometrin mukaan Suomessa eniten yksinäisyyttä, ulkopuolelle jättämistä ja eristäytyneisyyttä kokevat 15–34-vuotiaat. Tutkimuksen mukaan kolmannes 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista tuntee itsensä ulkopuolelle jätetyksi vähintään kuukausittain. (Turja, 2023.)

Viime aikoina on herätty nuorten yksinäisyyteen ja siihen, että yksinäisyys ei ole vähentynyt korona-ajan helpottamisen jälkeen. Ratkaisuja ja toimintasuunnitelmia yksinäisyyden vähentämiseksi on kuitenkin näkynyt mediassa vähän. Ohjaamojen Onni järjesti syksyllä 2023 Ohjaamoissa valtakunnallisen kampanjan, jonka yhdeksi teemaksi valittiin yksinäisyys. Onni halusi kuulla nuorilta aikuisilta heidän ajatuksiaan yksinäisyydestä ja ratkaisuehdotuksia sen vähentämiseksi. Kampanja toteutettiin yhteistyössä Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) ja Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Yhteistyöllä haluttiin saada näkyväksi nuorten aikuisten ajatuksia käynnissä olevan sosiaaliturvauudistuksen valmistelun tueksi ja tarjota nuorille mahdollisuus vaikuttaa.

Ratkaisuja haettiin vitutuksen voimalla

Lauri Nummenmaa (2022), joka on tutkinut suomalaisten vitutusta ja muodostanut siitä kokonaisvaltaista kuvaa tunteena, näkee vitutuksen toimintavalmiutta nostavana tunteena. Nummenmaan mukaan vitutus on selkeä ja yleinen tunne suomalaisten elämässä ja se näyttäytyy niin mielen sisäisinä kuin kehon toiminnan muutoksiin liittyvinä kokemuksina. Vitutus on luonteeltaan myös sosiaalinen tunne. Kaikkein yleisin vitutuksen aiheuttaja ovat toiset ihmiset ja sen jälkeen omaan itseen ja tilanteeseen liittyvät asiat.

Ohjaamojen Onnin kampanja oli nimeltään Mikä vituttaa? -kampanja. Kampanjan taustalla oli jo aiemmin Ohjaamoissa toimivaksi todettu Mikä vituttaa? -iltojen osallisuustoimintamalli. Malli on kehitetty erityisesti nuorten osallisuuden vahvistamiseksi. Sen tarkoituksena on esittää suora kysymys, jolla pyritään saamaan vastaukseksi suoraa puhetta ja ratkaisuehdotuksia. Mikä vituttaa? -illoissa nuorten ajatukset ja ratkaisut kirjataan ylös ja epäkohdat ja kehittämisehdotukset viedään eteenpäin. (Innokyla.fi.) Vitutus nähdään, kuin Nummenmaakin sitä kuvaa, mallissa vahvana tunteena ja voimana, joka oikein kohdistettuna saa aikaan toimintaa. Vitutus on kuin kivi, joka tipahtaessaan tyyneen lampeen saa muutoksen aallon liikkeelle.

Mikä nuoria vituttaa yksinäisyydessä?

Keräsimme nuorilta aikuisilta (18-29-v.) vastauksia Mikä vituttaa yksinäisyydessä? -kysymykseen anonyymisti verkkolomakkeella (n=49) ja eri puolilla Suomea järjestetyissä Mikä vituttaa? -illoissa (7 tapahtumaa) sekä avoimessa Discord-tuokiossa (17 osallistujaa). Nuorten vastausten mukaan yksinäisyyteen liittyy voimakkaita tunteita ja monia yksilön arkeen ja hyvinvointiin vaikuttavia haasteita, kuten tekemisen ja seuran puute ja yksin jääminen omien ajatusten kanssa. Nuoret nostivat esiin myös yhteiskunnan rakenteellisia ja asenteellisia ongelmia kuten yksinpärjäämisen vaatimuksen ja työelämään pääsemisen vaikeudet. Niiden lisäksi nuoret näkivät heikkoudet sosiaalisissa taidoissa yhtenä merkittävänä yksinäisyyteen liittyvänä seikkana.

Toivottomuus

Yksinäisyyttä kokeneiden nuorten vastauksista yksinäisyys kuvastui masentavana ja lamaannuttavana tunteena, josta toivottomuus tihkui läpi. Yksinäisyys näyttäytyi tilanteena, josta ulospääsy koettiin vaikeana, ellei peräti mahdottomana.

”Ei ole ketään kelle puhua ja on arvoton tunne. Tuntuu ettei itsellä ole väliä ja voisi vain kadota eikä kukaan huomaisi”

”Siitä on vaikea päästä eroon, koska se tuntuu tutulta ja turvalliselta.”

”Omat ajatukset vangitsevat kotiin”

Ei ole ketään kenen kanssa puhua tai tehdä asioita

Yksinäisyys kuvastui nuorten vastauksissa vahvasti yksilöllisenä kokemuksena. Yksinäisyydessä nuoria harmitti tekemisen ja seuran puute, yksin jääminen omien ajatusten kanssa, yksinäisyyden vaikutukset itsetuntoon ja hyvinvointiin, toivottomuuden ja merkityksettömyyden tunne sekä kokemus ulkopuolisuudesta.

”Yksinäisyydessä vituttaa tekemisen puute, se että ei ole kavereita kenen kanssa lähteä tekemään mitään. Ei ole ketään kelle puhua.”

”Vituttaa että elämä valuu yksin sormien välistä, on vain kotona eikä jaksa pitää huolta itsestään eikä ole ketään kuka pitäisi huolta puolesta.”

Nämä nuorten vastaukset noudattelevat tieteellisissä tutkimuksissa havaittua yhteyttä siihen, että koettu yksinäisyys heikentää voimakkaasti ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Yksinäisyydestä johtuvia tyypillisiä seurauksia ovat muun muassa eristäytyminen, sosiaalisten tilanteiden pelko, pelko omasta tulevaisuudesta ja aloitekyvyttömyys. Tutkimukset ovat myös näyttäneet, että yksinäisyys on vahvasti yhteydessä ahdistukseen ja masennukseen. Se voi liittyä näihin oireisiin, mutta olla myös niiden aiheuttaja. (Junttila, 2018.)

Yhteiskunnan asenteissa ja rakenteissa on ongelmia

Nuorten vastauksista oli tunnistettavissa yksinäisyyden yhteys yhteiskunnan asenteisiin ja rakenteisiin. Nuoret mainitsivat vastauksissaan vitutuksensa syiksi muun muassa tukiverkoston puuttumisen, avun saamisen vaikeuden ja rahattomuuden. Vitutusta aiheutti myös yhteiskunnan asenteet ja laajemmat rakenteelliset ongelmat kuten työttömyys ja yhteisöllisyyden väheneminen.

”Suomalaisessa kulttuurissa pitää pärjätä yksin. Olla “omavarainen” eikä puuttua toisten asioihin liikaa.”

”Ihminen voi joutua tilanteeseen, että joutuu jonkun yhteisön ulkopuolelle ilman omaa osuutta.”

”Kierre - yksinäisyys - työttömyys - rahattomuus - ympäri vuoden.”

Yksinäisyyden sosiaalinen ulottuvuus

Yksinäisyyden sosiaalinen ulottuvuus erottui nuorten vastauksista selvästi. Nuoret tunnistivat yksinäisyyden olevan yhteydessä sosiaalisiin taitoihin, ja yksinäisyyden heikentävän näitä taitoja, minkä nähtiin taas vaikeuttavan osallistumista sosiaalisiin tilanteisiin. Nuoret aikuiset kokivat myös hyvin haasteelliseksi luoda uusia ystävyyssuhteita aikuisiällä, ja toivat esille harmitustaan syvemmän tunneyhteyden puuttumisesta.

”Kun on liian kauan eristyksissä taidot olla ihmisten kanssa ruostuvat, jolloin on todella vaikea mennä tapaamaan muita ihmisiä.”

”Kun on tyhjyyden tunne, on vaikea löytää yhteyttä ihmisiin.--”

Nuorilla on ratkaisuehdotuksia yksinäisyyteen

Vitutusten lisäksi nuorilta kysyttiin kampanjassa ratkaisuehdotuksia yksinäisyyden helpottamiseksi ja siihen, miten vitutus vähenisi? Nuoret antoivatkin kattavan joukon erilaisia ehdotuksia, joista välittyi aito halu muuttaa asioita. Nämä nuorten näkemät ratkaisut ovat viisaita, inhimillisiä ja edullisia toteuttaa. Ne sirottelevat toivon hippusia ja uskoa paremmasta huomisesta. Tärkeää olisi, että me kaikki pysähtyisimme pohtimaan, mitä voimme tehdä itse ja miten voimme viedä näitä ratkaisuehdotuksia eteenpäin.

Nuorten ratkaisuehdotukset:

1. Lisää turvallisia avoimia tiloja ja toimintaa 
2. Panostetaan yksinäisyyden ennaltaehkäisyyn 
3. Yhteisöllisyyden, suvaitsevaisuuden ja muiden huomioimisen tunteen vahvistaminen
4. Yksilön oman aktiivisuuden lisääminen
5. Toimivat tukipalvelut ja teknologiset ratkaisut 

1. Lisää turvallisia avoimia tiloja ja toimintaa

Ehdottomasti eniten nuorten ratkaisuehdotuksissa toivottiin lisää nuorille aikuisille suunnattuja turvallisia avoimia tiloja ja toimintaa. Tämän nähtiin lisäävän mahdollisuuksia kohdata muita ihmisiä rennon tekemisen ja yhdessä olon merkeissä. 

”Ihmisten tuominen lähemmäksi toisiaan luomalla ns. "kolmansia tiloja", eli tiloja missä ihmiset tapaavat, oman kodin ja työpaikkansa lisäksi. -- Myös nuorten harrastusten tukeminen ja harrastamisen mahdollistaminen auttaa nuoria olemaan vähemmän yksinäisiä.”

2. Panostetaan yksinäisyyden ennaltaehkäisyyn 

Toiseksi eniten nuoret mainitsivat ratkaisuissaan yksinäisyyden ennaltaehkäisyyn panostamisen. Nuoret näkivät, että yksinäisyyttä voitaisiin torjua sillä, että ennaltaehkäisevät toimet lähtisivät liikkeelle jo kouluista. Kouluissa tulisi paremmin huomioida tunnetaitojen ja sosiaalisten taitojen opettaminen, ja kiusaamiseen pitäisi koulussa pystyä puuttumaan vahvemmin. Tärkeäksi koettiin myös se, että lasten ja nuorten palveluista ei karsittaisi. 

”Koulussa puhuttaisiin mielestä ja mielenterveydestä enemmän ja avoimemmin” 

”Tunne- ja sosiaalisten taitojen opettamista ja kasvattamista pitäisi lisätä”

”Ennaltaehkäiseviin palveluihin panostaminen.”

3. Yhteisöllisyyden, suvaitsevaisuuden ja muiden huomioimisen tunteen vahvistaminen

Nuorten ratkaisuehdotuksissa toivottiin koko suomalaista yhteiskuntaa koskevaa asennemuutosta ja lisää yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Nuoret toivoivat yleisesti sitä, että ihmiset huomioisivat toisiaan enemmän ja olisivat avarakatseisempia. Tässä yhteydessä voisi puhua kohtaamisen merkityksestä. Kaikilla kohtaamisilla on merkitystä ja jokaisen meistä on tärkeä tulla kohdatuksi arvostavasti omassa arjessaan.  Huomion antaminen ja toisen huomaaminen on arvokkainta, mitä voimme toiselle antaa. (Tölli, 2024.)

”Ihmiset pitäisi saada ajattelemaan toisia ihmisiä vaikka jollain kampanjalla.”

”Yhteiskunnassa pitäisi tapahtua iso muutos ihmisten asenteissa. Että kiire ja some ja jatkuva itsensä kehittäminen ei aina olekaan prioriteetti numero 1. Meidän kaikkien tulisi opetella uudestaan huomaamaan toinen ihminen ja ennen kaikkea tajuamaan että se toinen ihminen on ihan yhtä arvokas ja voi olla vaikka kuinka kiva tyyppi vaikka olisi erinäköinen, eri muotoinen tai vaikka sillä ei olisi someseuraajia. --”
 

4. Yksilön oman aktiivisuuden tukeminen

Nuoret eivät vastauksissaan vyöryttäneet yksinäisyyden ratkaisemista ainoastaan yhteiskunnalle, vaan toivat esiin erilaisia ratkaisuehdotuksia siihen, miten yksinäisyyttä on mahdollista nujertaa yksilötasolla. Nuoret sanoittivat, että olennaisinta yksinäisen ihmisen toiminnassa on oma aktiivisuus ja pelkojen ylittäminen. 

”Sosialisoituminen ja itsensä ylittäminen ja pelkojen kohtaaminen”

”Yksinäisyys on monijakoista, se lähtee ihmisestä itsestään, että haluaa osallistua.”

Toisaalta, kun näitä vastauksia peilataan siihen, miten vaikeaksi yksinäisyyteen juuttuneet nuoret kuvasivat sosiaalisiin tilanteisiin osallistumisen ja oman aktiivisuuden lisäämisen, on tärkeää tunnistaa, että yksinäisyyden kanssa kamppaileva nuori tarvitsee tukea oman aktiivisuuden ja toimintakyvyn lisäämiseksi. 

5. Toimivat tukipalvelut ja teknologiset ratkaisut 

Nämä seuraavat ratkaisuehdotukset linkittyvät vahvasti siihen, miten ihmisen oman aktiivisuuden ja toimintakyvyn lisääntymistä on mahdollista tukea. Nuoret toivat esille omiin kokemuksiinsa pohjaten etenkin kuntouttavan työtoiminnan ja työpajojen merkityksen, ja myös nuorisotyön rooli koettiin tärkeänä. Lisäksi nuoret näkivät taloudelliset tuet ja -resurssit osallistumisen mahdollisuuksien lisääjänä. Erilaisten teknologisten ratkaisujen kuten kaveri-mobiilisovellusten mahdollisuudet mainittiin myös. 

”Säilytetään nuorten työpajat, koska sieltä löytää samankaltaista porukkaa”

”Jos minulla olisi varaa harrastuksiin saisin niitten kautta ehkä lisää ystäviä.”

”Sovellus missä olisi eri tapahtumia ja voisi nähdä onko ihmisiä menossa, tai jotain juttelua aiheesta, usein pelottaa että tapahtuma on niin hiljainen että ei tee mieli mennä”

Mitä voimme tehdä? 

Nuorten yksinäisyyden edessä koetaan herkästi voimattomuutta, sillä yksinäisyyttä voi olla vaikea ratkaista ja sen vaikutukset ovat usein kokonaisvaltaisia. Tutkimusten mukaan yksinäisyyden tunne ja ulkopuolisuus aktivoivat samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu. Yksinäisyys voi myös heikentää ihmisen jaksamista ja halua huolehtia itsestään. Lisäksi yksinäisyys voi vaikeuttaa työelämään tai opintoihin siirtymistä sosiaalisten taitojen heikkenemisen, sosiaalisiin tilanteisiin liittyvien pelkojen ja epävarmuuden tunteiden kautta. (Junttila, 2018.) Yksinäisyys aiheuttaa siis suurta inhimillistä kärsimystä, ja siihen liittyvien sairauksien ja hyvinvoinnin heikentymisen kautta se on yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma. 

Yksinäisyys on asia, johon on mahdollista vaikuttaa pienilläkin teoilla 

Tutkimusten mukaan yksinäisyyttä kokevat nuoret toivoisivat, että heidän yksinäisyytensä huomattaisiin ja siihen puututtaisiin jollain tavoin; kysyttäisiin edes ”mitä kuuluu?” (Junttila, 2018). Nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen onkin tärkeintä ihmiselle, joka kokee yksinäisyyttä. Onnin Mikä vituttaa? -kampanja oli yksi keino antaa ääni yksinäisyyttä kokeville nuorille aikuisille, ja nuoret toivat sen aikana rohkeasti esiin sen, miten vaikealta ja tuskaiselta yksinäisyys voi tuntua. 

Yksinäisyyteen liittyy vahvasti myös osallisuus. Osallisuus on kokemus, joka nivoutuu tunteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, kohtaamisiin sekä kuulluksi tulemiseen – mahdollisuuteen liittyä muihin ihmisiin. Osallisuuden vahvistaminen on syrjäytymisen ja yksinäisyyden vastavoima, ja siten valtavan tärkeä hyvinvointia vahvistava tekijä niin yksilölle, yhteisölle kuin koko yhteiskunnalle. Silloin kun ihminen kokee itsensä osalliseksi, on hänen helpompi tehdä omaa hyvinvointiaan palvelevia valintoja sekä nähdä oman hyvinvoinnin edistämisen mahdollisuuksia, tarttua niihin ja uskoa tavoitteiden saavuttamiseen (Leeman ym., 2022). 

Nuorten ratkaisuehdotuksissa kaikista tärkeimpänä konkreettisena asiana yksinäisyyden vähentämiseksi nähtiin helposti saavutettavissa olevien avoimien ja turvallisten, kohtaamisia tukevien tilojen ja toimintojen lisääminen, eli osallisuuden ja osallistumisen tukeminen. Ohjaamot ovat yksi ympäristö, joiden kautta näihin nuorten toiveisiin ja ratkaisuehdotuksiin voi ja tulee vastata. Ohjaamotoiminnan tavoitteena on edistää nuorten osallisuutta, toimintakykyä ja elämänhallintaa sekä sujuvoittaa nuorten siirtymiä työhön, koulutukseen tai muuhun toimintaan. Omalla pienellä panostuksella voimme jokainen vaikuttaa nuorten kokemaan yksinäisyyteen ja osallisuuteen.

Yhden asian voimme tehdä jo tänään: kohtaa toinen ihminen arjessasi, hymyile ja katso silmiin. Kysy: “Mitä kuuluu?” tai vaikka ”Mikä vituttaa?”. 
 

Lähteet

• Innokyla.fi. Mikä vituttaa? -ilta – matalan kynnyksen palveluiden kehittäminen nuorten kanssa (20.3.2024) https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/mika-vituttaa-ilta-matalan-kynnyksen-palveluiden-kehittaminen-nuorten-kanssa
• Junttila N. 2018. Kaiken keskellä yksin. Aikuisten yksinäisyydestä. Tammi, Helsinki.
• Leeman L., Nousiainen M., Keto-Tokoi A. & Isola A-M. Osallisuuden kokemusaikuisväestössä. Teoksessa: Suomalaisten hyvinvointi 2022. (Toim.) Karvonen S., Kestilä L. & Saikkonen P. THL. 2022.Verkkojulkaisu.
• Nummenmaa L. & Hietanen J. 2023. Vitutus – Tutkimus raportti lehdessä Tehohoito 2/2023, 41. Verkkojulkaisu.
• Turja T. 2023. Yksinäisyysbarometri. Tutkimusraportti Suomen punainen risti. Taloustutkimus Oy. Verkkojulkaisu. 
• Tölli P. 2024. Minä näen sinut-arvostuksen psykologiaa. Tammi, Helsinki.